Olen lapsena leikkinyt äitini hunnulla. Se on vieläkin jossain komeron perällä rikkinäisenä niistä vuosikausien leikeistä. Kyseinen huntu ei siis voi olla vihkihuntuni, sillä rikkinäisyyden lisäksi hunnulla on ikää jo lähes 50 vuotta ja se on vanhentunut hieman kellertäväksi.
Olen myös miettinyt hunnun tekemistä. Sellainen ei olisi projekti eikä mikään, verrattuna laukkuun tai farkkuihin, jotka ompelin yläasteella. Mutta niin, yläasteestakin alkaa olla jo aikaa paljon ja ompelutaitoni saattavat olla hieman ruosteessa.
Tarvitsenko minä huntua? Tai pikemminkin: kuinka kovasti minä haluan hunnun? Vaikeita kysymyksiä, vaikeita kysymyksiä. :D
