Vihkiminen

Yksi suurimmista syistä, minkä takia aloimme miettimään hääjuhlaa mökillä, on meri. Mökki meren rannalla on jo yksistään upea asia, mutta kun siihen lisää venesuulin, joka on vanhaa harmaata lautaa... Tarvitseeko minun jatkaa? :D Tämä rakennus on monessa mielessä tärkeä. Sen on rakentanut (yhdessä sukulaisten kanssa) sulhasen isoisä, jonka mukaan kyseinen rakennus on nimettykin. Siinä myös on ihanasti esillä meille kummallekin tärkeä asia: meri. Ikävä kyllä minulla ei ole kuvia rakennuksesta, eikä Google tai Pinterest löytänyt vastaavia (yllättävää, kun rakennuksen piirrustukset ovat varmasti tulleet sulhasen isoisän päästä).

Kyseessä on siis venesuuli, joka on oletettavasti rakennettu veneitä varten. Sulhasen isoisä toimi myös kalastajana, minkä takia hänellä tarvitsi olla oma venesuulinsa. Rakennuksessa on myös katettu tila, joka on tähän asti ollut vain ulkovarastona. Ensikesänä olisi tarkoituksena siivota se kokonaan.

Meidän tarkoituksena on järjestää vihkiminen tuossa rakennuksessa, ainakin näin olemme tähän mennessä ajatelleet. Rakennuksen omistaja on antanut meille luvan, mutta koska tilaa käyttävät myös muut henkilöt, niin heidän mielipidettään täytyy vielä kysyä. Mutta meille tuo tila ja meren äärellä vihkiminen olisi unelmien täyttymys!

Alapuolella olevat kuvat ovat lähimpänä rakennuksen ulkonäköä, mutta nämäkään eivät tarkalleen ole sellaisia kuin rakennus. Kyseessä on siis täysin katettu tila, joka on tällä hetkellä harmaa kauttaaltaan. Ensikesänä olisi tarkoitus kai maalata rakennus ulkopuolelta, mutta en ole kysynyt minkä väriseksi.

Toivottavasti kaikki antavat meille luvan järjestää juhlat venesuulissa, sillä olen tässä miettinyt jo kuinka kauniilta tuon tilan saakaan näyttämään!

Meidän päivä

Me tehdään monet päätökset nopeasti. Siinä missä minä pidän asioiden miettimisestä ja pohtimisesta, niin mies vetää mutkat suoriksi. Ollaan tehty nopeat päätökset niin kihloihin menemisestä, kuin kummankin kissan hankkimisesta. Mitään näistä en ole katunut.

Päätimme eilen saunassa istuessa (taas yksi meille tyypillinen asia), että meidän häät tulee olemaan kesällä 2016. Meillä on jo paikkakin tiedossa, mitä moni varmasti tulee ihmettelemään; sulhasen mökillä. Mutta pienet häät mökillä on jotain, mikä kuulostaa ja tuntuu meiltä.

Olemme kertoneet lähimmälle sukulaisille miehen puolelta, omille sukulaisilleni ajattelimme kertoa jouluna, tai sitten hieman ennen (riippuu ovatko appivanhemmat tekemisissä). Olemme jo alustavasti miettineet vieraslistaa, seremoniaa, ruokaa, koristelua. Näistä tärkein on ehdottomasti vieraslista. Me teimme raa'an päätöksen, että oikeasti vain lähimmät ihmiset kutsutaan. Tähän onneksi auttaa juhlapaikka. Vaikka mökki on iso, niin se on kuitenkin sen verran pieni, että me ei voida hirveästi kutsua sinne porukkaa. Hyväksi asiaksi tämän tekee se, että nyt voin omalle äidilleni sanoa suoraan, että sinä et käske meidän juhliin ketään. 

Saan siis vihdoin aloittaa omien hääjuhlien suunnittelun, mikä tuntuu jotenkin todella oudolta. Meidän häävuosi  on päätetty?! :D

Toki vähän stressaa juhlapaikka valintana, sillä siellä ei ole esimerkiksi tällä hetkellä juoksevaa vettä. Mutta onneksi näihin asioihin pystyy varautumaan seuraavan 18kk aikana!

kuvat // Pinterest

Melkein kaksi kuukautta myöhemmin....

I'm back! Tai ainakin osittain. :D

Olen tässä viime aikoina miettinyt tulevaa mahdollista hääbudjettia. En haluaisi käyttää hirveästi rahaa häihin, sillä tahtoisin naimisiin mielellään mahdollisimman pian, enkä lähellä 30-vuotissynttäreitä. Meillä kun tuo rahan säästäminen on aika utopistinen käsite. Tai no minä olen säästeliäs, mutta kun minä en ole se joka meistä on töissä ja opintotuoesta ei hirveästi säästetä rahaa... :D Meneehän meillä säästöön rahaa joka kuukausi, mutta summa on kuitenkin niin pieni ettei sillä hirveästi järjestetä suuria juhlia. Ja se on se rahasto johon turvaudutaan jos tapahtuu jotain mihin tarvitaan rahaa heti.

Olen miettinyt mistä olisin valmis tinkimään häiden suhteen, eikä sellaista asiaa oikeastaan ole... :D Hääpaikka ehkä, mutta sillekin on kuitenkin jotain rajoituksia. Kuten että sen pitää olla lapsiystävällinen sekä sinne pitää mahtua hyvin 80 ihmistä. Niin ne pienet intiimit häät eivät taida olla vaihtoehto ja asia pitää hyväksyä.

Tämä on se mitä olen paljon miettinyt.
 Asioita joita haluaisin häihimme:
hyvää ruokaa
hyvää musiikkia
rentoa tunnelmaa
rauhallisuutta
sekä pieniä vihjauksia asioista joista pidämme; lukeminen, elokuvat sekä videopelit.

Olen miettinyt tätä videopeliasiaa paljon. Ja minun on pakko myöntää, että pidän hirveästi videopelien pelaamisesta. Ja se on meidän yhteistä aikaa, kun pelaamme yhdessä Call of Dutyä. Edellinen aihetta käsitellyt postaukseni löytyy täältä.

 Call of Duty: the Wedding edition

Tähän tyyliin luotu herkkupuffet näyttää nätiltä.

Karkeissa voisi käyttää tämän tyylisiä nimiä.

CoD-drinkkejä!

Ja sitten ehdottomasti mun lemppari. Haluaisin valkoisen kakun, jossa olisi pientä blingblingiä. Mutta mikä olisi hauska yksityiskohta, niin kakussa tunnuslevyt joissa on meidän nimet ja meille tärkeitä päivämääriä (kihlapäivä, hääpäivä).

Ja sitten ehkä se tärkein. ;)

Kuulumisia kesän ajalta

Siitä on aivan liian kauan aikaa kun olen viimeksi ollut blogosfäärissä - pahoitteluni. Kesätyö vei paljon aikaa, sekä myös se asia, että meidän perhe kasvoi kahdella nelijalkaisella kesän aikana (tältä tiedolta ei tosin ole voinut välttyä jos seuraa minua instagramissa). :D Ei jäänyt hirveästi energiaa blogin päivittämiseen.

Ei olisi tosin ollut mitään kerrottavaakaan.

Meille tuli tänään, 8.9., neljä vuotta kihloissa, eikä häiden ajankohdasta ole edelleenkään tietoa. Mutta nyt ollaan jo neljä vuotta lähempänä sitä kuin kihlautuessamme. ;)

Vaikka blogia en ole päivittänyt, niin hääasiat ovat silti olleet mielessäni. Varsinkin teema: elokuvat.

Yleensä elokuvat-teema mielletään mustavalkoiseksi ja erittäin elegantiksi (ainakin tämän morsmaikun päässä). Mutta me ei olla kyllä kumpaakaan. :D Lisäksi sulhon lempielokuvia ovat sotaelokuvat, Taru sormusten herrasta-trilogia sekä Harry Potter-elokuvasarja. Itse pidän myös Pottereista (jos lulutoukkana vaan ajattelee niitä erillisenä teoksena) ja muutenkin parhaimmat leffat kallistuvat hieman samalle kannalle.

Tv-sarjoista taas mies rakastaa esim. Walkind deadia ja vastaavanlaisia kauhusarjoja (en pysty katsomaan), kun taas minä tykkään enemmän tyttöhömpästä, kuten Pretty Little Liars.

Näistä kun lähtee kokoamaan teemaa (koska haluan että meidän lemppareista elokuvista ja sarjoista otettaisiin ideoita), niin aikamoinen sekasoppahan siitä syntyy. :D Ja se, ei sitten yhtään auta tätä morsmaikkua  :D

"One ring to rule them all"

Me menimme kihloihin kun kummatkin olimme opiskelijoita, minulla oli lukio kesken ja miehellä ammattikoulu. Meillä ei ollut sillon varaa hankkia ihmeellisempiä kihlasormuksia, joten kummallakin on sormessaan kapeat kultavanteet. Siilillä sormus kärsi armeijassa ja omaan makuuni kultainen pieni rinkula on aivan liian vaatimaton. Tosin ihan hyvä etten silloin valinnut sormusta, koska makuni on nykyisin hieman aikuisempi kuin 17-vuotiaana. Olemme puhuneet uusien sormusten hankkimisesta, mutta se on jäänyt puheasteelle. Ehkä senkin takia, että en oikein tiedä millaisen sormuksen sitten haluaisin uudeksi kihlasormuksekseni. Koska senhän täytyisi sopia tulevan vihkisormuksen kanssa - ja minä kun haluaisin monta tuhatta maksavan blingbling-vihkisormuksen, jonka kanssa ei sovi oikein mikään kihla. Elämä on kovin hankalaa välillä. :D

Suurin ongelma ehkä tässä sormusasiassa on, kun en ole vielä edes päättänyt valko- ja keltakullan välillä. Perin mummoltani hänen tätinsä (muistaakseni, joku sukulaistäti kuitenkin) kihlasormuksen. Kyseinen täti oli umpirakastunut mieheen ja osti itselleen kihlasormuksen odottamaan päivää jolloin mies kosii. Kyseistä päivää ei ikinä koittanut. Sormuksella on ehkä hieman surullinen tarina, mutta olisi hienoa jos kyseinen sormus päätyisi joskus oikeasti jonkun sormeen. Sormus on sen verran kookas, että siitä voisi teetättää helposti vihkisormuksen. Äitini on sitä mieltä, itse en ole aivan varma. Toisaalta sormuksen voisi myydä (tosin en tiedä kuinka paljon kuitenkaan yhdestä sormuksesta saisi), jättää perinnöksi tuleville jälkipolville tai teetättää siitä jonkun muun sormuksen. Sormusta en kyllä ehkä raaskisi myydä, sillä sormuksella on jo tarinaa takana ja sitä olisi upeaa jatkaa sormuksen tarinaa.

Olen aina pitänyt valkokultaisista sormuksista, koska keltakulta on aivan liian keltaista makuuni. :D Ehkä sen takia myös nykyinen kihlasormukseni ei tunnu omalta sormessa. Mutta Siili on taas sitä mieltä, että sormukseni kuuluu olla keltakultaa - itselleen hän haluaisi teräksestä (ja valko- ja keltakullasta) tehdyn sormuksen. :D

Jos nyt siis haluaisin valkokultaisen kihlasormuksen, niin millaisen? :D Olen miettinyt sormusta, jossa olisi muutama pieni timantti. Sen kanssa sopisi mahdollisimman moni vihkisormuskin. Ja toisaalta, mikä tahansa olisi enemmän minusta kertova, kuin nykyinen kapea keltakultainen sormus. Minä en ole noin vaatimaton, kuin sormus antaa olettaa. :D

Elsan hiustyylejä Frozenista

Vappupäivänä katsoimme Disneyn elokuvan Frozen. Ihastuin täysin Elsan kampauksiin, niin siihen nutturaan kuin lettiinkin. Ja huomasin, että en ollut ainut! Sen verran monta tutorialia löytyi Pinterestistä.

Lähde

Lähde

Lähde

Lähde

Tämänlaiset kampaukset ovat mielestäni kauniita. Ne ovat siistejä, mutta samalla samalla rentoja. Ja tuollaiseen nutturaan saisi helposti jonkinlaisen hiuskoristeen, kuten yllä olevissa kuvissakin on.

Lähde

Tämä nuttura ei ole Frozenista, mutta silti siinä on paljon samaa. Nuttura on äärettömän kaunis. Näistä ehkä huomaa, että haluaisin hiukseni kiinni hääpäivänä? Jotenkin en osaa olla juhlissa avoimilla hiuksilla. Siskoni juhliin pääsiäisenä kiharsin hiukseni ja lopulta tein niistä sivuponnarin, kun jotenkin ei ollut mukavaa olla hiukset auki. Myöskin hiukseni ovat suhteellisen paksut, joten ne ovat avonaisina myös kuumat.

Pitäisikin varmaan kokeilla jos osaisin tehdä tuollaista nutturaa itselleni seuraaviin juhliin.

Kutsuvieraista.

Olemme pohtineet Siilin kanssa, että haluaisimme mahdollisimman pienet häät. Pieni ja intiimi juhla, jota olisivat todistamassa vain lähimmät ihmiset.

Mutta sitten se todellisuus. Minulla on viisi sisarusta ja Siilillä kaksi. Omilla sisaruksillani on vielä jälkikasvua puolisoidensa lisäksi, yhteensä yhdeksän kappaletta lapsia, mikä kasvattaa kutsuvieraslistaa huomattavasti. Ja ehkä Siilinkin sisaruksilla on meidän häävuoteemme mennessä lapsia? ;)

Tästä päästään siihen ongelmaan, että meidän häistä ei vain voi tulla pienet ja intiimit. Pelkästään lähimmät sukulaiset ja ystävät ovat noin 70 henkeä, eikä siinä luvussa ole esimerkiksi yhtäkään koulukaveriani tai kaukaisempia sukulaisia. Tiedän että äitini kanssa tulee kinaa vieraista, 70 henkeä kun oli vierasmäärä ylioppilasjuhlissani... :D

Mutta jos viettäisin intiimit häät, haluaisin niiden olevan rennot, kauniilla paikalla ja sisältävän paljon hyvää ruokaa! :D

Me ollaan Siilin kanssa kummatkin persoonia, jotka eivät pidä esillä olemisesta. Saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olemme kummatkin lapsikatraan nuorimmaisia ja kumpaakin on kohdeltu sen mukaisesti. :D Hääpäivänä kaikki on hääpariin keskittyvää ja olemme kummatkin miettineet, miten siitä selvitään kunnialla. Jo lakkiaispäivänä minun teki mieli kadota jonnekin, kun oli ihan liikaa ihmisiä ja kaikki kyselivät samoja asioita ja halusivat tietää millon mitäkin. Sillon selvisin sillä, että katosin isän työhuoneeseen kaverien kanssa, mutta mihinkäs sitä hääpäivänään oikein voisi kadota? :D

Tästä päästään myöskin siihen, että meidän häissä ei luultavasti tulla näkemään mitään ihmeellisiä leikkejä. Ei kiitos, sanomme kummatkin tähän. Hääpäivältäni haluaisin hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, rentoa ilmapiiriä ja hauskanpitoa. Mutta miten tämä sitten järjestettäisiin, on täysin vieras asia. :D

Mutta niin, meillä ei mene halut ja toteutus käsi kädessä. :D Ja tuossa 70 hengessä on siis oikeasti vain vanhemmat, sisarukset perheineen, isovanhemmat, setiä/tätejä/enoja/serkkuja joiden kanssa ollaan tekemisissä, ja läheisimpiä ystäviä. :D Ja tiedän että äitini haluaisi että kutsun hänen kaikki sisaruksensa lapsineen ja lapsenlapsineen (tekee yli 20 henkeä) sekä muitakin hänen sukulaisiaan. Tiedän jo valmiiksi, että siitä tulee riita ja äiti ottaa tämän suurena loukkauksena. Lakkiaispäivänä annoin hänelle periksi, sillä vanhempanihan ne juhlat kustansivat. Mutta tällä kertaa ei ole varaa antaa periksi, sillä sitten vieraslista olisi 100 henkeä ja Siilin kanssa kauhulla mietimme tuota lukua. Ei pelkästään sillä kuinka paljon enemmän kaikki maksaisi, vaan vieraina olisi ihmisiä joita olen nähnyt ainoastaan sukujuhlissa. Haluan häihini oikeasti läheisiä ihmisiä, joiden kanssa olen ollut läheisissä väleissä. :)

Sitä päivää odotellessa kun pitää oikeasti miettiä vieraslistaa. ;)

Onko muilla ollut vastaavia ongelmia vieraslistan kanssa?